Katsokaa video ja keskustelkaa kyseisen vuorovaikutustilanteen ratkaisevista hetkistä. Pohtikaa mitä ja milloin opettaja olisi voinut tehdä toisin, jotta tilanne olisi rauhoittunut. Keskustelussa voitte myös pohtia, millaisia tekijöitä on mahdollisesti ollut tapahtumaketjun taustalla.
Huom! Yksi kommentti ei ole vielä keskustelu.
Huomatkaa myös, että tämän tehtävän on tarkoitus olla aidosti vuorovaikutuksellinen ja siksi onkin toivottavaa, että aloitatte keskustelun videon kommenttikentässä mahdollisimman vahain (ei 12. päivä).
Omasta mielestäni tässä, kuten muissakin vastaavissa tilanteissa joissa on hermonsa menettämisen riski, ratkaisevin hetki on aivan alussa. Hetki on siis juuri se, kun tulee se olo "nyt en enää jaksa, nyt saa riittää". Vaikka opettaja olisi maininnut kännykän käytöstä tunnilla useasti viikkojen ja saman tunnin ajan, tulee silti muistaa, että kunnioitus on molemmin puolista. Jotta oppilas kunnioittaisi opettajaa ja hänen toiveitaan, tulee myös opettajan käyttäytyä oppilasta kohtaan asiallisesti sekä kunnioittaen.
VastaaPoistaItse pohdin sitä, että taustalla saattaa olla kyseisen oppilaan toistuvaa kännykän käyttämistä tunneilla, josta on jo mainittu ja pyydetty laittamaan väline tunnin ajaksi pois. Nyt tämä kerta oli vain yksinkertaisesti opettajalle liikaa, kun hänellä on olo ettei mikään ole enää toiminut. Olisiko opettaja voinut pyytää apua kollegoilta? Keksiä vielä muita ratkaisumalleja ja ottaa yhteyttä esimerkiksi vanhempiin, jotta kännykkä saataisiin pois tunneilta? Mieleeni nousi myös ajatus siitä, kokeeko kyseinen oppilas tunnit liian helpoiksi, sillä hän mainitsee sen, ettei opettaja opeta. Opettaja on omasta mielestään opettanut, mutta voi olla ettei hän ole itse saanut siitä mitään uutta - asiat ovat olleet hänelle helppoja jolloin keskittyminen ja motivaatio herpaantuu ja kännykällä saa kulutettua luppoajan.
"Nyt en enää jaksa, nyt saa riittää". Opettajan tulisi aikuisena pystyä ennakoimaan tilanne jolloin hermo palaa lopullisesti. Jokaisella tietenkin on päiviä jolloin asiat menee heikommin ja hermo on kireällä, mutta kyseisessä tilanteessa, luokan käyttäydyttyä aiemmnikin kurittomasti, olisi opettajan pitänyt etsiä ratkaisu tilanteeseen aiemmin. Kollegoilta tulee pystyä saamaan apua ratkaisujen löytämiseen.
PoistaOlisi mielenkiintoista tietää, mikä on ollut se teko tai sana mikä on laukaissut opettajan lipullisen hermojen menettämisen...
"Nyt en enää jaksa, nyt saa riittää". Opettajan tulisi aikuisena pystyä ennakoimaan tilanne jolloin hermo palaa lopullisesti. Jokaisella tietenkin on päiviä jolloin asiat menee heikommin ja hermo on kireällä, mutta kyseisessä tilanteessa, luokan käyttäydyttyä aiemmnikin kurittomasti, olisi opettajan pitänyt etsiä ratkaisu tilanteeseen aiemmin. Kollegoilta tulee pystyä saamaan apua ratkaisujen löytämiseen.
PoistaOlisi mielenkiintoista tietää, mikä on ollut se teko tai sana mikä on laukaissut opettajan lipullisen hermojen menettämisen...
Komppaan Miiraa, opettajan olisi pitänyt poistua paikalta heti aluksi rauhoittumaan, varsinkin jos on aiemmin räjähtänyt noin ja tunnisti itse tilanteen. Opettaja on jotenkin todella sekavassa mielentilassa, ja tuossa tilanteessa aikuisella tulisi olla jonkinlaista tilannetajua vaikka kuinka on raivoissaan. Ymmärrän, että puhelimien jatkuva käyttö ärsyttää ja syyllistyn siihen itsekin yliopiston puolella. Opettajan olisi kuitenkin, kuten Miira sanoi, keksiä jonkinlaisia ratkaisumalleja siihen, sillä ei pelkkä sanominen yläkoulun murrosikäisille yksinkertaisesti riitä.
VastaaPoistaVideosta tulee ilmi, että opettaja on koulussa uusi (kenties sijainen), jota kyllä oppilaat koettelevat. En hyväksy missään nimessä opettajan käytöstä, mutta jollain tapaa käy häntä sääliksi. Suurin osa yläkoulun oppilaiasta on nykypäivänä puhelimia näprääviä vitun mättäjiä, ja kaikille opettajille se ei vain sovi tai he eivät osaa löytää oppilaita motivoivia ratkaisuja.
Miiran kanssa olen samaa mieltä tuosta kunnioitus asiasta. Sen tulee olle molemminpuolista. Jotenkin opettaja vaikuttaa videolla olevan ihan oppilaiden heittopussina ja reagoi voimakkaasti kaikkiin hänelle heitettyihin ärsykkeisiin.
PoistaItse haluaisin ajatella, että jos opettajan yksityiselämä vaikka on ollut syynä tähän epätasapainoon, niin kyllä hänen olisi silti aikuisena ymmärrettävä oma roolinsa ja vastuunsa opettajana. Tarkoitan,että jos on siinä kunnossa, ettei kykene opettamaan, niin silloin on otettava sairauslomaa. Kuten Jennakin mainitsit, niin myös minun käy opettajaa sääliksi. Hänellä on todennäköisesti muitakin pulmia kuin tottelematomat oppilaat. Jos henkiset voimavarat ovat noin vähissä kuin tällä videon opettajalla vaikuttaa olevan, niin silloin uusien toimintatapojen kehittäminen kännykän käytön hallitsemiseksi tuskin onnistuisi.
Ratkaiseva hetki oli mielestäni se, kun opettaja ylipäätään tuli töihin tuona päivänä, sillä nuotunteenpurkaukset lienevät vain jäävuoren huippu. Yleisesti ottaen ei pitäisi sortua provosoitumaan oppilaiden ärsyttävästä käytöksestä, vaan vaikka laskea minuutteja kunnes tunti loppuu.
Itse pidän myös muiden mainitsemaa kunnioituskorttia tärkeänä. Kohtelemalla yläkoululaista tasavertaisena luo mielestäni kunnioitusta myös toiseen suuntaan. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on opettajalta kuin sahaisi sanasta kunnioitus puolet pois.
PoistaToimintatapojen uudelleen pohtiminen sekä kollegoiden apu voisi olla järkevää, kuten joku jo totesikin. Puhelimien kanssa voi toimia myös niin, että niiden kanssa ei tulla luokkaan tai ne täytyy luovuttaa tunnin ajaksi opettajalle. Tavan vakiintuessa siitä tuskin tulee suurta ongelmaa enää. Tai jokin muu keino.
Surullisinta on se, että opettaja vajoaa mielestäni teinien tasolle yrittäessään puolustella itseään koulutustasonsa kautta. Ketään teiniä ei saa kunnioitamaan itseään korkea-arvoisella tittelillä...
PoistaTäydet sympatiat kuitenkin opettajalle.
Surullisinta on se, että opettaja vajoaa mielestäni teinien tasolle yrittäessään puolustella itseään koulutustasonsa kautta. Ketään teiniä ei saa kunnioitamaan itseään korkea-arvoisella tittelillä...
PoistaTäydet sympatiat kuitenkin opettajalle.
Mielestäni myös tulee kuitenkin huomioida, että vaikka kuinka paljon oppilaat ärsyttäisivät pitäisi tukeutua ammatilliseen auktoriteettiin niin kuin täällä muutkin ovat sanoneet. Uskon kuitenkin, että takana on pitkän linjan ongelma sekä koulussa, että mahdollisesti henkilökohtaisessa elämässä, koska en usko tälle alalle usein päätyvän "herkästi syttyviä" ihmisiä.
VastaaPoistaTässäkin tapauksessa mainittu kollegoiden tuki olisi tärkeää ja opettajina tulisikin ehkä useammin opettajanhuoneessa purnaamisen sijaan tarjota apua oppitunneille. Onko siinä varsinaisesti häpeää pyytää toista opettajaa auttamaan luokan hallinnassa? Ajattelemme herkästi asian tabuna ja opettajan ammattitaidottomaksi, mutta jos jollain opettajalla on esimerkiksi ote vaikeaan ryhmään miksei tätä voisi hyödyntää.
Hyvä huomio tuo avunpyytäminen. Opiskeluvaiheessa pyydetään vielä aika herkästi apua toisilta, eikä se ole yhtään noloa, mutta muuttuuko asenne töihin mennessä? Hyvän itsetunnon ihminen ei häpeä pyytää apua vaan ymmärtää sen perusinhimillisenä toimintana, jonka äärellä meistä jokainen joskus on. Pyytäjänä tai auttajana.
PoistaSamaa mieltä. Töihin mennessä voi olla, että sijaisena tai työuran alussa on tarve näyttää kaikille pärjäävänsä ja tekevänsä kaikki hyvin - omien fyysisten ja henkisten voimavarojen kustannuksella. Luulen, että opettajat ovat sen luontoisia, että sairasloman ottaminen ei tule kuuloonkaan, vaikka olisi miten sen sen tarpeessa. Tai en tiedä, mutta voisin kuvitella näin. Ja sairaslomalta vältyttäisiin jos uskallettaisiin pyytää apua ajoissa, mutta jos ei tee mitään oman hyvinvointinsa eteen, käy niin kuin kyseisessä videossa...
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlette hyvin tätä tehtävää suunnitellessa muistaneet sen Pekan demolla katsotun “crucial conversations”-pätkän. Se oli kyllä mielenkiintoinen video ja sitä voitaisiin tähänkin tilanteeseen soveltaa. Molemminpuolista kunnioitusta toden totta tarvitaan ja tuossa iässä, jos sitä ei ole saatu oppilaihin herätettyä, niin pulassa ollaan. Tähän sopisi myös kurssilla käyty huumori-kortti. Sillä saa monen yläkoululaisen puolelleen. Lienee se aika paljon persoona kysymyskin ja voi olla hyvin vaikeaakin, jos ei ole luonteenomaista.
VastaaPoistaKumpaakaan en osapuolta en tässä lähde puolustelemaan, mutta kyllä tässä jokin mättää, kun nuita kännyköitä ei saada pidettyä poissa. Toisaalta myöskin opettajalta järjetön yllilyönti ja tosiaan ei varmaan hetkessä ole kehittynyt. Miksi tuollaiseen ei puututa koko koulun tasolla? Luulen, että se ratkaisevan keskustelu olisi pitänyt käydä jo aikoja sitten. Tuossa tilanteessa se on jo myöhäistä. Varmaan monta keskustelua on kyllä tuon jälkeen käyty, mutta vahinko on jo tapahtunut ja miten valitettavaa, että tuosta lähti ihan leviämään “ope ragee”-haaste, jossa pyritään saamaan opettajat hermostumaan ja kuvaamaan se.
Äääh tämä video on aina yhtä karmeaa katsottavaa ja kuunneltavaa! Tätä aihetta on täällä ennestään jo hyvin käsitelty ja paljon joudun teitä komppaamaan.
VastaaPoistaKännykkä on ollut laukaisemassa pitkään virittynyttä pommia. Eräässä kyseisen opettajan haastattelussa opettaja sanoo, että tunnilla "tehdään ihan kaikenlaista: maataan lattialla ja eräs oppilas meni opettajanpöydän lähellä olleeseen pahvilaatikkoon kesken tunnin. Hän myös piti liinaa naaman edessä koko tunnin niin, ettei näy kuin silmät tai hän pitää hattua päässä koko tunnin, menee saman tunnin aikana kaksi kertaa vessaan, käy tekaistuissa terveystarkastuksissa, joista saa muka äidiltä kännykällä viestin, häiritsee jatkuvasti kommenteillaan opetustani, soittaa musiikkia kovaäänisesti kännykällä". Kieltämättä tämä on pidemmän päälle sellaista toimintaa, josta itsekin varmasti turhautuisin. Toisessa haastattelussa koulun rehtori kertoo, että opettajalla on ollut aiemminkin kurinpitovaikeuksia oppilaiden kanssa, joten oletettavasti opettaja on ainakin rehtorille maininnut asiasta. Onko tämä sitten ollut kuitenkaan riittäävää avautumista ja avun hakemista, niin sitä tarina ei kerro.
Mutta itse tilanteessa opettaja provosoituu mielestäni kaikkein eniten hänen ammattitaitonsa kyseenalaistamisesta. Tämä tuntuu olevan hänelle arka paikka, sillä hän yrittää todistella oppilaille pätevyyttään mm. lisensiaatin tutkinnolla ja espanjan kielen opettamisella. Kaikki tämä sinänsä aivan turhaa, koska ei oppilaita kiinnosta tämä pätkän vertaa. Opettaja saattaa myös tuntea, että jos hän ei saa pidettyä oppilaita aisoissa, ei hän ole niin pätevä opettaja kuin ajattelee. Provosoitumisen sijaan olisi voinut esimerkiksi hakea rehtori paikalle. Ehkä opettajan ammattiylpeys ei kestänyt tätä ajatusta? Ken tietää?
Todellakin, kummallista tuo tuommoinen pätevyyden todistelu oppilaille! Itselle tulee aina semmoinen vähän kiusaantunut olo jos joku oikein todistelemalla todistelee miten hän on hyvä siinä tai tässä. Kenelle opettaja todistelee? Itselleen vai oppilaille? Jotain oli jokatapauksessa pahasti pielessä. Silti, se että opettaja saa potkut, on mielestäni väärä viesti koululaisille. Lahdessa tämä kyseinen tapaus on poikinut yläkouluissa ilmiön, jossa opettajille huudellaan " opet! Meillä on kamera mukana, häh hää!". Ei käy kateeksi kollegoita.
PoistaJoo, en ymmärrä myöskään miksi opettaja lähti heittämään lisää vettä myllyyn. Ehkä ne ovat jotain sisäisiä puolustuskeinoja, joiden avulla hän yrittää uskotella itselleenkin, että on pätevä js hyvä opettaja, ja nämä oppilaat kunnioittavat minua (vaikkeivat tosiaan kunnoita). Ihmettelen samaa kuin Mikko, miksi opettaja ei hakenut rehtoria? Ehkä hän kuitenkin sisäisesti tiesi, että tämä hänen käyttäytymisensä ei ole hyväksyttävää, ja päätti vetää samantien täysin yli. Ja tosiaan tämä tilanne on myös Tiinamarian Lahden esimerkin lisäksi aiheuttanut muualla Suomessa lisääntynyttä opettajien kuvausta, esimerkiksi Espoossa jollakin yläkoululla oli haaste, että kuka saa ensin opettajan sekoamaan... että tsemppiä meille tuleville opeille! :D
PoistaToi kuvaaminen on tietysti aina mahollista vaikka ei oliskaan sallittua, mutta kitkemällä puhelimet pois niistä vois päästä eroon. Toki vähän järkevämpi toiminta jo alusta lähtien ei synnytä tällaista tilannetta.
PoistaMietin vielä tota rehtorin kommentointia opettajasta. En oo koskaan ajatellut että opettajankin työskentelyä kommentoidaan julkisesti, ilman että sitä on esimerkiksi tuomittu mistään (somessa tuomitsemista ei lasketa).
Oppilaiden kuvaamisvimma kieltämättä on inhottava joka tapauksessa, sillä materiaalin muokkaaminenkin vääristellyksi versioksi on nykyään lastenleikkiä ja sen levittäminen netissä vieläkin helpompaa. Lisäksi todellinen tarkoitus ärsyttää opettajaa viimeiseen pisaraan asti, on todella huolestuttava ilmiönä, vaikka sitä yksittäisten oppilaiden kohdalla on varmasti tapahtunut kautta aikojen. Kun opettaja saadaan pois työstään tällaisten tapahtumien seurauksena, voi oppilaille välittyä väärä viesti siitä, että oppilaat voivat "päättää" kuka jää ja kuka lähtee koulusta. Toisin sanoen voi olla vaarana mennä siihen kulttuuriin, että opettajan tulisi entistä enemmän miellytää oppilaitansa saadakseen pitää paikkansa.
PoistaPalautetta tehtävästä: Tämä oli mainio ja ajankohtainen aihe!Herkullinen, mutta silti vakava ja ajatuksia herättävä. Paljon kysymyksiä irtosi tuosta lyhyestä videonpätkästä ja valitettavan vähän vastauksia. Hyvä että otitte tällaisen ajankohtaisen näkökulman opettajan työhön.Tykkään teidän käytännönläheisistä näkökulmista!
VastaaPoistaHuhhuh miten inhottavaa settiä kokonaisuudessaan. Opettajan räyhätessä alkaa sympatiat valua oppilaiden puolelle, vaikka en missään nimessä hyväksy heidänkään asiatonta käyttäytymistä. Täällä onkin jo painotettu paljon samoja asioita, jotka itsellänikin nousivat päällimmäisinä vastaavan tilanteen välttämiseksi. Jo heti alussa opettajan olisi pitänyt hakeutua pois tilanteesta ja hakea kollegan/rehtorin apua, kun omat keinot ja voimavarat eivät enää tehoa tai riitä muutenkaan. Kun kuppi on menossa totaalisesti nurin ja räjähdysvaara on itsellä päällä, niin ei voi sanoa olevansa enää työkykyinen. Kireä pinna on varmasti joskus jokaisella opettajallakin, mutta kun provosoituu lähes jokaisesta oppilaalta tulleesta ärsykkeestä ja alkaa tukeutumaan epäammattimaisiin puolusteluihin, ollaan kohta pahasti pulassa.
VastaaPoistaKyseisen opettajan kohdalla kävi mielessä, että onkohan hän ollut varsinkaan yläkouluun sovelias opettamaan laisinkaan vai onko videon tapahtumiin päätyminen ollut usean tekijän summa? Voisiko opettajapersoonan soveltuvuudesta työhön varmistua ennakkoon jo paremmin? Pätevyyttä työhön kun ei voi pelkkien meriittien varaan laskea vaan taitava vuorovaikutus opettajan (ja monessa muussakin) ammatissa ajaa niidenkin ohitse. Toisaalta on varmasti vastassa niitäkin oppilaita ja/tai kokonaisia oppilasryhmiä, joiden kanssa kemiat eivät osu yhtään kohdalleen, mutta siitä huolimatta haastavatkin tilanteet olisi hoidettava arvokkaasti, toista osapuolta kunnioittaen.
Tässä tuli sama asia esille kuin Ronin kommentissa siitä, että onko kyseinen opettaja luonteensa puolesta soveltuva kyseiseen ammattiin. Itsekin olen aikaisemmin miettinyt sitä, että onko opettajankoulutukseen hakiessa haastattelu ja ryhmätehtävä riittävä "soveltuvuuskoe", kun esimerkiksi hoitajienkin koulutukseen on olemassa tarkemmat soveltuvuuskokeet olemassa. Onhan opettaja kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja tekemisissä erilaisten ihmisten sekä tilanteiden kanssa, jolloin luonteella ja tavalla reagoida asioihin on paljonkin tekemistä ammatissa pärjäämisen kanssa.
PoistaPalaute: Monenmoisia ajatuksia herättävä tehtävä ja ehdottoman ajankohtainen tuoreen tapauksen käsittely. Jes!
VastaaPoistaKokonaisuudessaan teidän luoma tehtäväpaketti oli monipuolinen, keskustelua ja monenlaista pohdintaa liikkeelle pistävä setti. Tykkäsin, kiitos teille!
Suurkiitos hienosta työstä! Tehtäviä sunnitellessa vähän epäröimme tämän kohdalla, josko sitä olisi ollenkaan asiallista käsitellä. Onhan tuota nimittäin jo pyöritetty paljon sosiaalisessa mediassa, ja voin kuvitella, että asianomainen opettajakin haluaisi vain jättää sattuneen jo taakseen. Kuitenkin päädyimme lopulta luottamaan teidän ammattimaiseen ja asiallisen analyyttiseen tapaanne tästä keskustella ja se kannatti.
VastaaPoistaAjatusten vaihto oli enimmäkseen rakentavaa ja asiallista. Keskustelusta kuulsi läpi se, mihin tehtävällä pohjimmiltaan pyrimme: sen tunnistaminen, että kaikilla meillä opettajilla on joskus edessä se heikoin hetki, jolloin olemme huonoimmillamme luokan edessä, ja että tuona hekenä paras, mitä voimme tehdä on tunnustaa omat rajamme ja hakea apua. Kuten moni teistä huomauttikin, videon tilanne on todennäköisesti alkanut kehittyä jo kauan sitten ja kuvattuna on vain jäävuoren huippu. Siksi onkin tärkeä muistaa, että spekulonti kyseisen opettajan soveltuvuudesta työhönsä on turhaa. Tällaisia päätelmiä emme vidon perusteella voi lähteä tekemään. Se mihin voimme keskittyä sen sijaan, on toiminnan ja tekojen analysointi ja etenkin vaihtoehtojen pohtiminen, mitä olisi voitu tehdä toisin.
Löysitte yhdessä opettajalle useita portteja ulos tilanteesta tärkeimpänä avun hakeminen tai edes vain luokasta poistuminen. Pidempivaikutteiset korjausliikkeet tilanteessa ovat nekin tärkeitä (yhteys vanhempiin ja konkreettinen toimintatapojen muutos).
Erityisen tärkeä asia muistaa meille kaikille tuleville opettajille on useassa puheenvuorossa mainittu molemminpuolinen kunnioitus ja opettajan malli siinä. Tähän liittyen yksi tärkeä pointti keskustelusta jäi uupumaan: sen muistaminen, että niinäkin hetkinä, kun todella tulee tehtyä ylilyöntejä, kunnioittava ja aikuinen teko on tilanteen jälkeen pyytää anteeksi. Tunteitaan ei toki tarvitse anteeksi pytää mutta oppilaiden pilkaaminen, alentaminen ja heille epäkunnioittavasti rääkyminen eivät koskaan ole oikeutettuja tunteiden purkamisen muotoja. Anteeksi pyytäminen (silloinkin, kun se on vaikeaa ja vastapuoli ei yritäkään tehdä aloitetta,) on oikein ja kunnioittavaa ja harvoin jää vaille vastakaikua.
Lopuksi haluan vielä nostaa yhden puheenvuoron erityisesti esille. Tämä ja sen saama vastaanotto keskustelussa antaa toivoa, että meistä on tulossa kaikista kauhukuvista huolimatta varsin kypsä ja sopivalla tavalla nöyrä opettajasukupolvi.
Roni Vinnari:
"...tulisikin ehkä useammin opettajanhuoneessa purnaamisen sijaan tarjota apua oppitunneille. Onko siinä varsinaisesti häpeää pyytää toista opettajaa auttamaan luokan hallinnassa? Ajattelemme herkästi asian tabuna ja opettajan ammattitaidottomaksi, mutta jos jollain opettajalla on esimerkiksi ote vaikeaan ryhmään, miksei tätä voisi hyödyntää."