3.
Opettajan työssä jodut toisinaan auttamaan ja tukemaan oppilaita, jotka ovat kohdanneet äkillisen kriisitilanteen omassa arjessaan esimerkiksi läheisen kuoleman, kodin menetyksen tai väkivaltaa. Näissä tilanteissa opettajan vuorovaikutustaidot ja herkkyys ovat koetuksella.
Kirjoita kertomus, jossa kuvaat kuvitteellisen tapauksen koulupäivästä, jonka aikana oppilaasi saa suruviestin tai kohtaa jonkin voimakkaasti stressaavan tilanteen. Kuvaile kuinka parhaiten käsittelet asiaa oppilaan kanssa, autat häntä ja mahdollisesti ohjaat hakemaan tukea muilta tahoilta. Rakenna kertomuksessasi vuorovaikutus sopivaksi oppilaan ikätason mukaan.
Käytä kertomuksesi tukena seuraavia linkkejä:
http://www.edu.fi/yleissivistava_koulutus/hyvinvointi_koulussa/oppilas_ja_opiskelijahuolto/erilaiset_ongelma-_ja_kriisitilanteet/kriisit
https://rednet.punainenristi.fi/node/6075
http://www.traumaterapiakeskus.com/18
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/
Muistathan että kaikki tehtävät tulee olla palautettuna viimeistään 12.12.2016 klo 12:00
Tilanne opettajan näkökulmasta: On yhdeksäsluokkalaisten terveystiedon tunti. Eräs oppilas on vaitonaisena tunnilla, vaikka usein hän osallistuu erittäin aktiivisesti sekä on yleisesti virkeä ja energinen. Kesken tunnin oppilaan puhelin soi ja hän poistuu hetkeksi käytävälle vastaamaan siihen. Hetken kuluttua oppilas palaa takaisin luokkaan, valkoisin kasvoin ja entistä hiljaisempana hän istuuntuu vielä vartiksi omalle paikalleen. Vartin kuluttua oppilas kasaa nopeasti tavaransa jotenkuten mukaansa ja poistuu ripeästi luokasta, puhjeten samalla itkuun.
VastaaPoistaTilanne oppilaan näkökulmasta: Viikonlopun aikana kaveri soitti ja pyysi anteeksi. Maanantai iltana hänen vanhempansa soittivat ja kysyivät, oliko kaverista kuulunut mitään tai oliko häntä näkynyt - kotona hän ei ole ollut lähes kahteen päivään. Tiistai aamuna, kesken terveystiedon tunnin kaverin vanhemmat soittavat - hän on löytynyt kuolleena anteeksipyyntökirjeen kanssa.
Tässä tilanteessa eletään Traumaattisen kriisin sokkivaihetta, ensimmäistä vaihetta. Kriisi on akuutti, eikä sitä todennäköisesti vielä ymmärretä. Mieli puolustautuu, eikä tapahtuma tunnu todelta - kaikki saattaa tuntua sumulta ja kommunikointi muiden ihmisten kanssa takkuaa, sillä tietoisuus on usein hämärtynyttä. Tämä vaihe voi kestää muutaman vuorokauden ajan. Koska kyseessä on trauman lisäksi myös kuolemantapaus, tulee tilannetta käsitellä molemmilta kannoilta. Traumaa täytyy käsitellä, jotta pystyttäisiin etenemään surutyössä. Edellä kuvatun tilanteen ollessa akuutti, tärkeää on psykososiaalinen tuki, joka tarkoittaa tilanteen ensihoitoa.Näin ollen olisi hyvä lähettää joku luokan oppilaista hakemaan luokkaan toinen opettaja pitämään luokkaa silmällä, jotta opettaja pääsee irrottautumaan täysin kriisin kohdanneen oppilaan luokse. Trauman kokenutta ei saa jättää yksin ja hänelle tulisi pystyä antamaan täysin jakamaton huomio.Etsitään rauhallinen paikka, jossa uteliaat voidaan pitää poissa ympäriltä ja paikalle voidaan kutsua oppilaan vanhemmat. Turhasta puheesta ei ole nyt hyötyä, opettajana nyt olisi tärkeä kuunnella oppilasta, antaa hänelle tilaa itkeä ja surra niin, että hänellä on mahdollisimman turvallinen olo. Kun oppilaan vanhemmat/ huoltajat ovat hakeneet oppilaan kotiin, noudatetaan koulun kriisisuunnitelmaa ja otetaan yhteyttä mm. kuraattoriin ja terveydenhoitajaan, jolloin oppilaalla on mahdollisuus päästä käsittelemään asioita heidän kanssaan.
On ykkösluokan uskonnon tunti. Puhumme itsellemme tärkeistä asioista: harrastuksista, perheestä, lemmikeistä. Kun tulee puhetta jonkin ihanasta koirasta, yksi lapsista alkaa nyyhkyttää ja painaa päänsä käsiensä väliin. Menen oppilaan luo kyykistyen ja rauhoitan muut oppilaat istumaan omalle paikalleen. Kysyn haluaako oppilas puhua mikä hätänä? Oppilas haluaa, mutta vasta tunnin jälkeen. Kohta kello soikin välitunnille ja istumme oppilaan pulpetin ääreen kahden kesken. Oppilas kertoo, että heidän koiransa on hyvin sairas, ja se joudutaan lopettamaan muutaman viikon päästä. Oppilaalle oli kerrottu asiasta eilen illalla, ja hän kertoo, ettei ole saanut kunnolla nukutuksi, koska koira on niin rakas hänelle. Sanon lapselle, että kerro koirasta hyviä asioita, kerro hänen tarinansa (sadutus). Lapsi kertoo, että koira on jo vanha, ja milloin se on tullut heidän perheeseensä, millainen se on luonteeltaan, ulkonäöltään yms. Lasta selvästi helpottaa, että hän saa vain kertoa itselleen tärkeästä asiasta, pian itkukin loppuu. Pienen lapsen voi olla vaikeaa käsitellä surua ja pelkoa, mutta kerron, että ne ovat normaaleja tunteita, ja on hyvä, että hän pystyy puhumaan niistä. Kerron lapselle, että koska koira on sairas, on sillä lopetuksen jälkeen luultavasti parempi olo ja että lapsi voi tehdä koiran viimeisesistä viikoista mahdollisimman hyvät. Kysyn haluaisiko lapsi jutella asiasta terveydenhoitajan tai koulupsykologin kanssa, mutta hän ei halua. Sen sijaan hän haluaisi tänään lähteä kotiin aikaisemmin, sillä hänen äitinsä on äityisloman takia kotona, ja hän voisi olla koiran kanssa. Suostun tähän, sillä tilanne on akuutti ja lapsi tarvitsee aikaa ja tilaa sulatella hänelle ikävää asiaa. Sanon lapselle, että jos hän haluaa voimme jutella tästä asiasta huomenna koulussa ja hän voi kertoa sen myös luokkalaisille/koulukavereille, jotta hän saisi tukea ja juttelu heiltä. Lisäksi laitan vanhemmille viestiä Wilman kautta, että tällainen suruasia on tullut esille koulussa.
VastaaPoistaPienellä lapsella on tärkeää, että hän saa työstää suruprosessiaan omassa tahdissa, ja kuolemankin jälkeen muistella koiraa esimerkiksi kuvien kautta. Opettajana voin tarjota hänelle kiireetöntä aikaa toipimumiseen, läsnäoloa ja tuttuja rutiineja.
Meneillään on 7. luokkalaisten liikunnantunti. Aiheena on maalintekeminen ja harjoittelemme taitoa koulun läheisellä urheilukentällä. Oppilailla ei ole puhelimia mukana, mutta minun (opettajan) puhelimeni soi ja vastaan. Soittaja on rehtori, joka lyhyesti kertoo Antin isoveljen tuupertuneen aamuharjoituksissa jäähallin jäälle. Antin veljeä on hoidettu jo paikan päällä, mutta tarkempaa tietoa ei rehtorilla ollut antaa. Rehtori käski minua lähettämään Antti välittömästi koulun parkkipaikalle, josta isovanhemmat hänet hakisivat.
VastaaPoistaLähestyin Anttia rauhallisesti ja otin hänet harjoitteesta sivuun. Kerroin hänen veljelleen sattuneen jotain aamujäillä, mutta kuitenkin rauhoitin Antin mieltä ja sanoin hänen veljensä olevan jo ammattilaisten hoidossa. Antti kysyi minulta hädissään mitä oli tapahtunut. Vastasin vain rauhallisesti, etten tiedä enempää, mutta parempi että varmuuden vuoksi menet perheesi luokse. Otin yhden luotettavan oppilaan (Antin hyvän kaverin) harjoituksesta vielä pois ja käskin saattamaan Antin parkkipaikalle ja odottamaan, kunnes isovanhemmat tulevat hakemaan. Soitin vielä rehtorille, joka meni itsekin parkkipaikalle Antin seuraksi odottamaan.
Äkillisen kriisin sattuessa on vaarallista mennä esimerkiksi auton rattiin, ajaa mopolla tai mopoautolla. Sen vuoksi opettajan (tai rehtorin) ei kannata lähettää sellaisessa tilanteessa oppilasta yksin esimerkiksi kotiin, vaan hänelle tulee tarjota kyyti tai odottaa jonkun tulevan hakemaan. Oppilasta ei myöskään kannata jättää yksin kriisitilanteen aikana, vaan pyrkiä tarjoamaan tukea ja mahdollisuutta puhua asioista.
Meneillään on 6. luokan mikä tahansa oppitunti. Rehtori tulee hakemaan sinut luokasta ja ilmoittaa, että erään oppilaan kotona on tapahtunut vakava tragedia, joka koskettaa oppilaan huoltajaa. Rehtori pyytää sinua ensin keskustelemaan aiheesta oppilaan kanssa ja sen jälkeen jatkamaan toimintamallien mukaan eteenpäin.
VastaaPoistaTämä on mahdollisesti yksi hankalimpia tilanteita, mihin opettajana voi joutua. Sinun tulee olla turvallinen aikuinen, joka kuitenkin joutuu olemaan viestinviejänä asiassa, joka saattaa opettajankin kohdalla olla arka ja koskettava. Tässä tilanteessa opettajana ollessa täytyy kuitenkin pystyä pitämään omat tunteet kurissa ja olemaan se aikuinen, jota lapsi tilanteessa tarvitsee.
Asia tulee kertoa hänelle kaunistelematta ja ottaa tunnereaktio vastaan niin kuin se tulee ja osoittaa oppilaalle, että olet hänen tukenaan. Tämän jälkeen asiaa jatketaan rehtorin ja OHR:n kanssa eteenpäin, jossa on tärkeää, että aikuiset ovat lapsen tukena ja antavat hänelle esimerkiksi mahdollisuuden soittaa jollekin sukulaiselle ja hoitavat tilanteen alusta loppuun vastuullisesti.
Lisäksi tämän jälkeen oppilaan koulunkäyntiä tulee tukea ja mahdollistaa hänen arkensa eteneminen mahdollisimman tavalliseen malliin, kuitenkin tarjoten oppilaalle mahdollisuus jakaa hänen tuntemuksiaan kanssasi hänen niin tahtoessaan.
Seuraavan tarinan alku on peräisin omalta kouluajalta, josta työturvallisuusmääräykset ovat onneksi tiukentuneet. Me selvisimme sentään vain säikähdyksellä. Eli on yläkoulun teknisen työn tunti. Kaksi kaverusta ovat hitsaamassa ja toinen vahingossa sytyttää kaverinsa lahkeen palamaan. Kaveri alkaa huutamaan kuin palosireeni ja vahingon tehnyt jäätyy täysin, eikä osaa tehdä mitään. Opettajana kuulen huudon ja juoksen paikalle. Annan ensiapua pojalle ja rauhoittelen molempia. Jalkansa pahasti polttanut poika huutaa tuskissaan ja syyttää kaveriaan. Paikalle tulee myös muita oppilaita, joista kahta käsken hakemaan rehtorin ja jonkun toisen aikuisen paikalle ja pyytämään heitä soittamaan ambulanssin. Jään vahingoittuneen pojan luo ja käsken rehtoria rauhoittelemaan muuta luokkaa ja siirtämään heidät erilliseen tilaan. Eritoten pitää huolehtia vahingon aiheuttaneesta pojasta, koska myös hän on shokissa. Tämän vuoksi hänet on hyvä ottaa jonkun aikuisen kanssa erilliseen tilaan. Molempien poikien kanssa pitää olla täysin läsnä, kuunnella heitä ja rauhoitella. Ei saa missään tapauksessa alkaa itse panikoimaan. Molempien poikien vanhemmille on soitettava heti, kun mahdollista, mutta ensin huolehdittava kuitenkin aikaisemmin mainitut akuutit toimenpiteet.
VastaaPoistaTapahtuman jälkikäsittely on erityisen tärkeää. Asiaa on käytävä kaikkien osapuolien kesken läpi ja huomioitava, ettei vahingon aiheuttaneelle kaverille jää suurta syyllisyydentuntoa tapahtuneesta. On vain käytävä faktat läpi, että mikä meni vikaan, mutta kuitenkin empaattisella otteella niin, että vahinkoja sattuu kaikille. Kunhan toinen poika alkaa olla siinä kunnossa, että sairaalassa voi vierailla, niin siellä kannattaa käydä niin opettajan kuin toisen pojankin kanssa, että asiat eivät jää painamaan yhtään pidemmäksi aikaa. Molemmille on selitettävä, että shokkitilanteessa ihmiset käyttäytyvät eri tavoin ja tämä on syynä tapahtumien etenemiseen alussa kuvatulla tavalla. Tarvittaessa myös psykologi voi käydä tapahtumaa läpi, että mistä olikaan kyse. Seurataan tilannetta jatkossa niin koulussa kuin kotonakin ja annetaan lisätukea tarvittaessa.
3. luokkalaisilla on meneillään välitunti, jonka alussa huomaan oppilaan vanhemman soittaneen. Soitan takaisin ja nyyhkyttävä äiti kertoo, että hänen isänsä eli oppilaan pappa on kuollut. Hän kertoo, että tulee hakemaan oppilaan kohta koulusta. Kerron hänelle osanottoni ja kysyn, haluaako hän, että teen jotain. Hän sanoo, että voisin kertoa jo oppilaalle uutiset ja laittaa hänet valmiiksi hänen saapumiseensa. Sanon tekeväni näin. Kysyn vielä, että saako muulle luokalle kertoa tapahtuneesta, jotta he osaavat vastaanottaa oppilaan oikein. Äiti antaa luvan.
VastaaPoistaVälitunti on vielä käynnissä ja haen oppilaan ulkoa sisälle tyhjään tilaan. Kerron hänelle, että hänen pappansa on kuollut, ja että hänen äitinsä on kohta tulemassa hakemaan hänet koulusta. Kysyn, haluaako hän puhua asiasta. Hän sanoo, että voisin olla hänen kanssaan siihen asti, että äiti tulee. Pyydän häntä hakemaan tavaransa tänne tyhjään tilaan. Välitunti loppuu, ja käyn nopeasti kertomassa asiasta rehtorille ja kysyn vapaata henkilökuntaa aloittamaan tunnin poissa ollessani. Palaan oppilaan luo, ja hän itkee, muttei sano mitään, vaikka kysyisin häneltä. Sanon hänelle, että voimme jutella sitten, kun hänestä siltä tuntuu. Hänen äitinsä soittaa olevansa parkkipaikalla. Saatan oppilaan sinne, ja sanon samalla äidille, että ilmoittaa, miten asiat etenevät ja milloin oppilas palaa kouluun. Samalla kysyn, että onko jotain, miten voin auttaa. Oppilaan äiti kiittää ja he ajavat pois.
Seitsemännen luokan käsityön tunnilla neulomme lapasia, kun äkkiä eräs oppilas alkaa käyttäytyä agressiivisesti vierustoveriaan kohtaan. Uhkaavasti käyttäytyvä tyttö ottaa vieressä istuvan tytön tukasta lujan otteen ja uhkaa lyödä tyttöä neulepuikolla kaulaan. Uhkaaja on selvästi kiihtynyt ja toinen tyttö on hätääntynyt. Muut oppilaat katsovat pelokkaina tapahtumaa.
VastaaPoistaOpettajana yritän saada tilanteen rauhoittumaan pysymällä itse rauhallisena. Katson neulepuikolla uhkailevaan tyttöön rauhallisesti ja kysyn häneltä mistä on kyse. Oppilas selittää kiihtyneenä miten toinen tyttö oli ivaillut hänelle, eikä suostunut pyytämään anteeksi. Tästä syystä uhkaaja oli yhtäkkiä suuttunut ja reagoinut näin voimakkaasti.
Itkua tihrustava tyttö sopertelee anteeksipyyntöä uhkaajalleen ja tilanne hieman rauhoittuu. Puikko putoaa pöydälle ja molemmat tytöt itkevät. Niin kuin muutama oppilas heidän lähellään. Otan kaikki vaaralliset esineet pois oppilaiden ulottuvilta ja pyydän kaikkia pysymään luokassa kun soitan rehtorin paikalle.
Uhkaavan tilanteen rauettua on tärkeää huomioida kaikki osapuolet. Ensinnäkin uhkailun kohteeksi joutuneelle tytölle on tarjottava kriisiapua. Ensimmäisen shokkivaiheen mentyä hän saattaa haluta keskustella tapahtuneesta ja tunteet voivat vaihdella voimakkaasti.
Uhkaavasti käyttäytyneelle oppilaalle on myös tarjottava apua . Kaikille tapahtumassa paikalla olleiden oppilaiden huoltajille on ilmoitettava tapahtuneesta ja kerrottava koulun tarjoamasta tuen mahdollisuudesta sitä tarvittaessa.
Rehtorin kanssa neuvottelen miten koulupäivä jatkuu muiden oppilaiden osalta. Tiedustelen oppilaiden vointia ja tarvittaessa annan luvan lähteä kotiin, jos huoltaja tulee hakemaan. Tapahtuman keskiössä olleet tytöt pyritään saamaan kotiin rauhoittumaan. Heidät tullaan hakemaan.
Tapahtuma on myös opettajalle traumaattinen. Rehtori kysyy tarvitsenko itse tukea tapahtuman käsittelyssä. Pohdimme rehtorin kanssa, että asiat olisi hyvä saada aikapian käsiteltyä yhdessä oppilaiden ja heidän huoltajinsa kanssa, jotta kaikki osapuolet voisivat päästä kriisin käsittelyvaiheeseen ja lopulta uudelleen suuntautumisen vaiheeseen.
Rehtori lupaa tiedottaa muuta henkilökuntaa tapahtuneesta ja hoitaa tukitoimien järjestelyt. Itse aion ottaa varmuuden vuoksi yhteyttä koulupoliisiin ja tarvittaessa pyytää hänet paikalle osapuolten väliseen keskusteluun.
Palautetta tehtävästä: Tämä oli itselleni hankala tehtävä. Tuntui niin kamalalta kuvitella jotakin traumaattista tilannetta koululaisen elämästä tai koulumaailmasta ylipäätään. Elämäähän sekin vain on, mutta huomasin että tämä tehtävä ei ollut yhtään mukava. Silti aiheensa puolesta oikein hyödyllinen, varsinkin niille joilla traumoja ei ole ollut vielä tarpeeksi. En valitettavasti kuulu heihin. Jälleen kerran, hienosti käytännön tasolle tuotu aihe ja esimerkki. Mielestäni myös tämä blogi-tyyppinen kirjoittelu toimi tässäkin tehtävänannossa oikein hyvin.
VastaaPoistaOn meneillään koulun jokavuotinen talviliikuntapäivä ja 6. luokkalaiset ovat joukolla laskettelemassa lähimmässä laskettelukeskuksessa. Kaksi kaverusta lähtee innolla kokeilemaan metsäreittejä ja nauttivat vauhdin hurmasta siellä. Jonkin ajan kuluttua parivaljakosta toinen laskee suoraan opettajan luokse nuotiopaikalle kasvot kalpeina loistaen. Kyyneleet alkavat vieriä pojan silmäkulmista, kun hän saa hädin tuskin sanottua,että hänen kanssaan laskenut oppilas on kaatunut pahasti metsäreitillä ja törmännyt pää edellä puuhun.
VastaaPoistaLaskettelukeskuksen henkilökunnan avustuksella ensiapua päästiin antamaan välittömästi rinteeseen onnettomuuspaikalle ja pian opettajan hälyttämät ensihoitajat tulivat myös paikalle. Loukkaantunut poika oli saanut aivovamman törmätessään puuhun pääedellä, mutta oli kuitenkin jäänyt henkiin. Opettaja otti tapauksen sattuessa välittömästi yhteyttä loukkaantuneen pojan huoltajiin, mutta myös hänen kanssaan laskemassa olleen oppilaan vanhempiin. Onnettomuudessa silminnäkijänä ollut kaveri oli hyvin järkyttynyt tapahtuneesta ja syytti itseään onnettomuudesta, sillä hän oli ehdottanut kokemattomammalle kaverilleen metsäreittiä, joka ei ollut virallisesti edes merkitty reitti.
Opettajan on tärkeää olla pojan rinnalla ja pitää hänestä huolta koko ajan, ennen kuin vanhemmat tulevat hakemaan hänet. Häntä tulee kuunnella ja osoittaa, ettei hän ole millään tavalla syyllinen sattuneeseen onnettomuuteen. Lapsen tulee antaa itkeä ja lohduttaa häntä olemalla vierellä lapsen tarpeen mukaan.
Akuutin tilanteen mennessä ohi, opettajan olisi tarpeellista ottaa asia esille myös muun luokan kanssa. Mahdollisesti niin, ettei toinenkaan asianosaisista oppilaista ole välttämättä paikalla asian arkuuden vuoksi. Asiallinen luokan (ja myös vanhempien) tiedottaminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta säästytään perättömiltä huhupuheilta ja tukea yhdessä luokkana onnettomuudessa olleita oppilaita. Koulupsykologin keskusteluapua on myös hyvä tarjota oppilaalle, jotta traumaattinen kokemus voitaisiin käsitellä mahdollisimman hyvin. Lasta on tärkeä seurata vielä pitkään traumatilanteen jälkeen ja olla aikuisena helposti lähestyttävä ja saatavilla hänen sitä tarvitessa.
Oppilas tulee pahoin kiusatuksi välitunnilla, fyysistä väkivaltaa.
VastaaPoistaOpettaja kaipaa tässä tukea kollegoilta, ehkä joku on ollut silminnäkijänä?
Toinen opettaja voi puhutella kiusaajia, mutta kiusatun oppilaan tukena on hyvä olla tuttu ja turvallinen opettaja. Oppilasta tulee kuunnella ja ymmärtää. Vanhempiin tulee otta yhteys. Mikäli hoitoa kaipaavia vammoja, terveydenhoitajan apua tarvitaa.
Oppilas saattaa olla shokissa, eikä ymmärrä mitä on tapahtunut. Tästä syystä opettajan onkin hyvä olla läsnä ja lähellä, joskus puhetta ei tarvita.
Kun oppilaan vanhemmat/vanhempi saapuu paikalle, tulee vanhemmat rauhallisesti tuoda ajantasalle.
Myöhemmin, kiusatun oppilaan hyväksyttyä asia, pitää kiusatun ja kiusaajan, sekä heidän vanhempien, kokoontua yhteen. Paikalla tulee olla myös oman opettaja sekä esim. silminnäkijä opettaja ja kuraattorin läsnäolo voi tehdä tilanteesta vakavissaan otettavamman.
Palaute: hyödyllinen tehtävä, sillä kriisitilanne saattaa osua omalle kohdalle jo heti uran alkuaikoina, tai sitten ei koskaan. Kriisitilanteeseen on hyvä olla käytännön raamit, mutta jokainen tilanne on yksilöllinen ja jokaisessa täytyy tilanne punnita uudelleen.
VastaaPoistaPalaute: Mietityttämään pistävä tehtävä, sillä kriisitilanteita ei kuitenkaan välttämättä tule vastaan kovin usein koulun arjessa, mutta silloin kun ne tulevat - ne myös yllättävät ja hyvät toimintamallit tiedostettuna ovat silloin todella tarpeen! Kuka tietää, toiset voivat joutua kohtaamaan paljonkin kriisitapauksia työssään ja ne voivat olla hyvinkin erilaisia.
VastaaPoistaKiitos kaikille tehtävän teosta! Se onkin herättänyt paljon ajatuksia, mikä oli myös tehtävän tarkoitus. Tarkoin suunnitelmin kriisitilanteisiin ei voi varautua, ja asiaa monimutkistaa entuudestaan myös se, että myös opettaja on ihminen.
VastaaPoistaOlitte keksineet monipuolisisia kuvitteellisia tarinoita, osa ehkä osittain oikeasta elämästä. Annan teille yhteisen palautteen, koska moni teistä oli pohtinut samansuuntaisia asioita. Olitte nostaneet moni esille sen, että kriisin kohdannutta lasta ei saisi jättää yksin ja hänet tulisi ohjata eteenpäin, joko huoltajille, kouluhenkilökunnalle tai muulle taholle. Moni teistä toi esille myös kuuntelun ja sensitiivisyyden tärkeyden. Kriisin kohdanneen tulisi kohdata hienotunteisesti, kunnellen ja lohduttaen. Oppilasta tulisi auttaa ikä huomioiden, tästä esimerkkinä Jennan käyttämä sadutus ekaluokkalaiselle. Moni teistä oli huomioinut, että tilanteesta tulisi ilmoittaa ainakin kotiin ja rehtorille. Mikko oli miettinyt myös luokan informoimista tapahtuman jälkeen, mikäli se sopii vanhemmille. Se varmasti vähentää spekulointia luokassa ja auttaa oppilaita tukemaan kriisin kohdannutta oppilasta. Tiinamaria mietti kriisin jälkeen myös opettajan jaksamista, mikä oli hyvä huomio.
Kiitos vielä kerran teille pohdinnoista, tekstit olivat allekirjoittaneellekin oikein ajatuksia herättävää luettavaa.